voimalla läpi
Ville on aina ollut todella laiska, valmennuksissa on käytiin jokunen vuosi sitten, valmentaja pyysi joka kerta antamaan raippaa jotta saatas laukka reippaammaks vaikka mun mielestä Ville laukkas reippaasti. Ehkä olin vain tottunut sen matalaan ja hitaaseen laukkaan koska nykyään Ville on kuin eri hevonen. Mä luulin että vanhemmiten ne rauhottuu mutta ei, päinvastoin. Mun oli toissapäivänä tarkotus vain työskennellä harjoitusravissa väistöjä ja tempon säätelyitä, Ville oli toista mieltä. Pojalla on sen verta tota massaa että mulla ei ole mitään saumaa jos hän haluaa laukata niin myös laukataan, mun istunnan ja käden läpi se massa vyöryää vaan eteenpäin. Yleensä meen kolmipalalla, nyt laitoin pelhamit muttei vaikutusta ollut sen enempää. Yritän usein käydä sellasen 4 km laukkamaaston jollonka annan ohjaa että Ville saa laukata vapaasti ja pitkästi eteen, joko tää ei auta tai sit se jää sille päälle että aina ratsastajankaa haluaa vain laukata. Käynnissä toimii hyvin mutta harjotusravi on lähes mahdotonta istua ja kun kevennän niin koittaa kokoajan kiihdyttää tai hyppää laukalle.
Ville on onneks sellanen hevonen että vaikka se mua välillä lähtee kiikuttaan, se ei silti koskaan lähde täyttä kiitolaukkaa viemään. Joskus Ville on vieny mua ravilla, se kuulostaa hauskalta ja varmaan näyttääkin mutta jarruja ei vain ole, mä päätän kyllä suunnan mutta herra jolkottelee rauhallista ravia tai rauhallista laukkaa mut ei vain pysähdy, mua tää ei edes haittaa niinkään, kun esim et hevonen lähtis oikeesti viemään kiitolaukalla, se olis pelottavaa ja vaarallista. Tää kaikki on todella outoo, koska aikasempina vuosina en oo saanu Villee edes maastossa suoralla tiellä laukkaan kun muutaman hikisen askeleen, voiko tää johtua paikasta? Mietin voiko tää olla sitä että hevoset tykkää asua täälä, tykkää maastoista eikä stressaa maastossa koskaan, eikä oikeestaan pelkää mitään.
Ville on todella herkkä ja mukava ratsastaa nykyään, ennen oli eteenpäin potkittava. Parannusta siis tapahtunut, vauhtia tullu todella paljon ja herkkyyttä, varsinkin painoavuille on herkkä, paitsi sillon kun haluaa laukata. Oon varmaan joidenkin mielestä kauhee kun nauran ennemmin kun komennan siitä että Ville nostelee laukkoja itse tai et kiikuttaa mua välillä. En koe että eteenpäin pyrkimys olis väärin, toki se tapa on ehkä hieman huono, että itse nostelee laukat mutta silti, jos tästä aina alan komentaan, meneekö se taas siihen että Ville on haluton liikkumaan. Kaikinpuolin V on kuitenkin fiksu ja täysjärkinen hevonen, aina kulkee oikeeta reunaa (yrittää myös kärryillä) ja jyrkät alamäet ravaa todella hiljaa tai kävelee, sen jälkeen nousee taas ravi tai laukka, kumpaa nyt ollaan menossa. Koskaan ei päättömästi ja sokeena tuolla päästele menemään, että sikäli oon aika turvassa tuola selässä !
Ollaanhan me aina varmaan hauskan näköinen pari ja vaikutelma varmaan on että hevonen vie ja mä koitan pysyy kyydissä. Ville on 170cm korkea ja painoa on jokusen alle 600kg, takamuksen leveys varmaan huitelee metrissä. Mä taas alta 60kg ja pituutta 165cm. Tarviin penkin jotta pääsen ees selkään, mutta meillä yhteistä taivalta takana jo 8 vuotta, kerran oon tuolta alas tullut ja se tapahtui ensimmäisenä vuonna kun V oli 4 vuotias, tasapainoton nuori veijari. Olin opettamassa laukannostoa ja V kompastu, samalla lensin kaulan yli kuperkeikalla maahan. Se oli tähän asti ensimmäinen tiputus. Saa nähä tuleeko seuraava koska, jos on tullakseen.
Onni on luotettavat ja varmat hevoset, sekä aivan ihanat maastot sekä talli omassa pihassa.
Ville on onneks sellanen hevonen että vaikka se mua välillä lähtee kiikuttaan, se ei silti koskaan lähde täyttä kiitolaukkaa viemään. Joskus Ville on vieny mua ravilla, se kuulostaa hauskalta ja varmaan näyttääkin mutta jarruja ei vain ole, mä päätän kyllä suunnan mutta herra jolkottelee rauhallista ravia tai rauhallista laukkaa mut ei vain pysähdy, mua tää ei edes haittaa niinkään, kun esim et hevonen lähtis oikeesti viemään kiitolaukalla, se olis pelottavaa ja vaarallista. Tää kaikki on todella outoo, koska aikasempina vuosina en oo saanu Villee edes maastossa suoralla tiellä laukkaan kun muutaman hikisen askeleen, voiko tää johtua paikasta? Mietin voiko tää olla sitä että hevoset tykkää asua täälä, tykkää maastoista eikä stressaa maastossa koskaan, eikä oikeestaan pelkää mitään.
Ville on todella herkkä ja mukava ratsastaa nykyään, ennen oli eteenpäin potkittava. Parannusta siis tapahtunut, vauhtia tullu todella paljon ja herkkyyttä, varsinkin painoavuille on herkkä, paitsi sillon kun haluaa laukata. Oon varmaan joidenkin mielestä kauhee kun nauran ennemmin kun komennan siitä että Ville nostelee laukkoja itse tai et kiikuttaa mua välillä. En koe että eteenpäin pyrkimys olis väärin, toki se tapa on ehkä hieman huono, että itse nostelee laukat mutta silti, jos tästä aina alan komentaan, meneekö se taas siihen että Ville on haluton liikkumaan. Kaikinpuolin V on kuitenkin fiksu ja täysjärkinen hevonen, aina kulkee oikeeta reunaa (yrittää myös kärryillä) ja jyrkät alamäet ravaa todella hiljaa tai kävelee, sen jälkeen nousee taas ravi tai laukka, kumpaa nyt ollaan menossa. Koskaan ei päättömästi ja sokeena tuolla päästele menemään, että sikäli oon aika turvassa tuola selässä !
Ollaanhan me aina varmaan hauskan näköinen pari ja vaikutelma varmaan on että hevonen vie ja mä koitan pysyy kyydissä. Ville on 170cm korkea ja painoa on jokusen alle 600kg, takamuksen leveys varmaan huitelee metrissä. Mä taas alta 60kg ja pituutta 165cm. Tarviin penkin jotta pääsen ees selkään, mutta meillä yhteistä taivalta takana jo 8 vuotta, kerran oon tuolta alas tullut ja se tapahtui ensimmäisenä vuonna kun V oli 4 vuotias, tasapainoton nuori veijari. Olin opettamassa laukannostoa ja V kompastu, samalla lensin kaulan yli kuperkeikalla maahan. Se oli tähän asti ensimmäinen tiputus. Saa nähä tuleeko seuraava koska, jos on tullakseen.
Onni on luotettavat ja varmat hevoset, sekä aivan ihanat maastot sekä talli omassa pihassa.
Kommentit
Lähetä kommentti