Kavio arkea

Taas on päässyt kirjoitus taukoamaan, johan se on kesä ja viimeisestä julkaisusta on jo aikaa. Kerron vähän kuulumisia ja fiiliksiä, tamma oli myynnissä jo kahteenkin kertaan ja paljon olen pyöritellyt asiaa päässä. Kuitenkin tilanne on nyt se etten halua siitä luopua, yksi ihminen on jolle sen voisin myydä mutta hällä ei aika oikein riitä hoitamaan tamman suuta päivittäin. Päätin että tamma kuitenkin jää meille koska hammas hoito on jo jokapäiväinen rutiini, nyt alkaa ahkera ratsukoulutus jotta tammalle saadaan vuokraaja jossain kohtaa ja voisi tehdä muutakin kuin kävellä.  Villellä oli kengitys hetki sitten jossa pienellä kiertoliikkeellä sai selkäänsä ihmiskielellä noidannuolen, eli akuutti lihasten suojajännitys.Sain nopeasti suomen hevosfysioterapeutin paikalle, onneksi olin sen varannut jo ennen selän kipeytymistä. Ville nautti suuresti fyssarin hieronnasta ja lihaskalvokäsittelystä, saatiin todella kattavasti tietoa ja hyvät koti treenit jolla saadaan selkää jumpattua auki ja ta

  Lihaskunto, mutta ratsastajallahan on lihakset kunnossa harrastuksen myötä! Paskat ole, suoraan sanoen.  Havahduin tuola puolenmetrin hangessa ratsastaessani että alan väsymään , hevosen liikkeet on isompia ja raskaampia, tarvitsen itseltäni enemmän mutten jaksa. Tuli tosi huono omatunto etten voi liikuttaa hevosta niin pitkälle kun se jaksaisi, tiedän että se on täysin oma vika että olen rapakunnossa. Moni ajattelee että koska on ratsastaja , on pohkeissa ytyä tai keskivartalossa. Asia kuitenkaan ei ole niin, ei kukaan ratsastamalla pysty treenaamaan lihaksia, ylläpitämisessä ratsastus auttaa muttei siinäkään täysin.  Ihmiset jotka ihmettelevät asiaa että ratsastajan on tehtävä oheisliikuntaa, ei selvästi tiedä hölkäsenpöläystä tästä lajista. Ratsastus on kuitenkin kehon hallintaa lähes täysin ja kehonkielellä kommunikoit hevosen kanssa, kun et hallitse kehoasi kunnolla, on kommunikointi haastavampaa. Puutteellinen kehonhallinta vaikeuttaa yhteisen tasapainon löytämistä hevosen kans

Meidän, kuten varmasti lähes kaikkien hevosista on kysytty minkä tasoisia ne on esteillä tai kouluratsastuksessa. Kerron nyt vastauksen tähän meidän hevosista. Mun mielestä sillä ei ole väliä, meillä ei tähdätä mihinkään tasolle. Tottakai opetan hevosille kokoajan uusia asioita mutta hyödyllisiä niiden lihaksien kannalta sekä asioita jotka helpottaa ratsun hommissa. Jos laukanvaihto ei ole hevoselle helppo ja jos se on sellainen asia jonka se kokee todella epämiellyttäväksi, en koe että mun pitäis väkisin opettaa se, jotta hevonen olis jollain tasolla kouluratsastuksessa. Ennen koulutin Villee kokoajan korkeammalle tasolle koska itse tykkäsin kouluratsastuksesta, nykyään kuitenkin haluan tehdä asiat myös hevoselle mukavaksi ja koen ettei vaikeat koulukiemurat ole mukavia hevoselle, aina vaaditaan lisää ja lisää. Meillä ainakin hevosista huomaa että ne nauttii kun niiden mielipiteitä kuunnellaan, jos haluan käyntimaaston mutta hevonen janoaa vauhtia, annan silloin luvan mennä. Harvemmin

  Ponit ja niiden varusteet, mun mielestä ponivarusteissa on paljon parantamisen varaa. Poneille tehdään paljon söpöjä tuotteita, pinkkiä satulaa tai värikkäitä suitsia. Värikkäät tuotteet on todella kivoja ja persoonallisia mutta miksi niissä ei panosteta itse tuotteeseen. Tuntuu että poneille on vaikea löytää rungoltaan sopivaa satulaa tai sitten oikean levyistä ja kyse on pikkuponista, eli ei ponista jolle menee 16 tuumasesta ylöspäin olevat penkit. On ihmisiä jotka katsoo vain söpöä  pinkkiä satulaa ja se ehkä menee selkään, kuitenkin väitän että puolet on väärän mallisia tai levyisiä satuloita. Myös tottakai ponin lihavuuskunto vaikuttaa ja se onkin lähes kaikilla poneilla ongelmana, se lihavuus. Perus käsitys on varmaan poneista että ne on pieniä ja pyöreitä, täten lähes kaikki satulat sopii kaikille poneille. Näin ei kuitenkaan ole, poneilla on kaikilla erilainen selkä kuten hevosillakin ja aivan yhtä tärkeää on ponille satulan istua kuin hevosellekkin.  Ponille laitetaan sekki

 Millaista on pitää hevosia kotona, omassa pihassa.? Meillähevoset on ollut jo 2 vuotta kotona ja lauma on samalla kasvanut. Kerron vertailua sekä  omia ajatuksia siitä että hevoset on omassa tallissa ja että millaista oman tallin pyöritys on. Moni on kysynyt " eikö sua pelottanut että osaatko ja jaksatko hoitaa omaa tallia?" Itseasiassa ei pelottanut yhtään, olin lapsesta asti haaveillut hevosista kotipihassa. Kun aloimme rakentamaan vanhaan navettaan/ varastoon karsinoita, innostus vain kasvoi eikä pelosta ollut tietoakaan. Kun se päivä koitti että hevoset saapui kotiin, olin räjähtää onnesta. Vihdoin saan seurata niitä aamusta iltaan !!  En enään veisi hevosiani vuokratalliin, toisen hoidettavaksi. Mua ahdisti todella paljon pitää hevosia muiden tallissa, olisin halunnut itse hoitaa hevosen täysin , olla läsnä joka aamu ja ilta.  Heinä määrä oli aivan eri kuin mitä olisin itse halunnut hevoselleni antaa, enkä tiennyt millaisella asenteella mun hevosia hoidetaan, onko niill

Kuten moni ehkä tietää, Ville on aika hurjimus etten sanoisi, mulle se kuitenkin on kiltti ja luotettava. Ratsastaen ollaan menty pilkkopimeässä rankkasateessa laukkamaasto, ukonilmalla salamoiden iskiessä oltu maastossa ja hirven kanssa hyvä ettei rintarinnan jolkoteltu menemään, kaikki siis varmaan hiffas että ratsastaen todella ihana.  Ongelmia kuitenkin tulee heti jos laitan liinan kiinni tai jos joku muu koittaa Villellä ratsastaa, Lähes kaikki jotka on Villellä koittanut ratsastaa, on tippunut syystä tai toisesta, useinmiten Ville on edesauttanut tätä ilmalentoa aika pitkälti. Koputan valmiiksi jo puuta mutta itse olen tippunut 9 vuoden aikana mitä Ville on mulla ollut niin kerran ja sekin tapahtui Villen ollessa 4 vuotias, koitin nostaa laukkaa jolloin V kompuroi polvilleen ja tulin kuperkeikalla alas.  Villen taustoista voisin jo päätellä että se ei luota kehen tahansa ihmiseen, Ville oli jo 4 vuotiaana vaihtanut lähemmäs 8 kertaa kotia, jonka jälkeen muutti meille ja sai loppu