unelmista totta.

 Kysyin instagramissa ihmisten unelmia, mulla unelma liittyy hevosiin yllättäen. Jo ihan lapsena halusin oman hevosen, toivoin sitä jokaikinen joulu. Myös isosta omasta tallista haaveilin ja lapsena piirtelin tallin pohjapiirroksia unelma tallista.  Hevonen oli mun suurin unelma joka toteutui kun täytin 18 vuotta, mun iskä hommas Villen meille. Elin sitä unelmaa useamman vuoden kunnes huomasin että mulla onkin taas uus unelma ja se olis oma talli, tai että hevoset olisi samassa pihapiirissä. Tämäkin toteutui tavallaan hetkellisesti kun ostettiin Beni, näin olikin 2 hevosta jota voi kuljettaa laitumelle ihan mihin vain koska niistä on seuraa toisilleen. Vietiin pojat äitin luo laitumelle ja nehän tavallaan oli "kotona", ei ollut ulkopuolisia siinä katsomassa. 

Tämä ei kuitenkaan ollut se unelma jota kohti olin haaveillut meneväni, halusin asua omakotitalossa ja hevoset mulla siinä samassa pihapiirissä. Tällöin asuin itse siis kerrostalossa ja melko vilkkaalla alueella vielä. Vuonna 2019 kuitenkin tuli iso muutos ja käänne elämään kun löytyi vanha rintamamiestalo jonka pihassa oli vanha navettarakennus josta saisi tallin. Olin aivan innoissani tästä, se päivä kun hevoset muutettiin omaan pihaan oli uskomaton !! Nyt ollaan asuttu tässä 2.5 vuotta ja hevosia on 3 kpl plus poni. Ajattelin tän olevan se viimeinen unelma jonka saavutin. Ei, ei kuitenkaan ollut, nyt haaveilen samasta asiasta kun nuorempana, eli isosta tallista joka työllistäisi vain minut kotona. Unelmat senkun kasvaa mutta toisaalta niin kasvaa itsevarmuus tähän alaan ja kokemus hevosiinkin. 

Tiedän että moni ihminen ajatteli etten osaa tai pysty hoitamaan hevosia kotona, kun kuuli että hevoset muuttaa omaan pihaan. Tottakai epävarmuuksia on tullut vastaan ja olen kysynyt hetkeäkään epäröimättä osaavammilta neuvoa. Kuitenkin mulla tapana luottaa omaan intuitioon ja mennä sen mukaan. Jokainen tekee virheitä paljonkin ja oppiikin niistä. Hevospiireissä myöskään ne kaikkitietävät neuvoa antavat ei tiedä kaikkea vaan luulee tietävänsä mutta sooloilee samanlailla kuin muutkin. Faktahan on se että hevonen on ikävässä välikädessä joka ottaa ne ihmisen virheet vastaan mutta tältä ei voida täysin välttyäkkään. Jokainen eläin kokee ihmisten virheet mutta toisaalta ihminen kasvaa paljon varsinkin jos on huono omatunto jostain virheestä, näistä oppii paljon ja eläimet meitä opettaa. 

Olen kuitenkin nyt ajatellut kulkevani suurinta unelmaani päin, eikä sitä tahtoa pysty lannistaan. Miksi edes antaisin kenenkään tulla sanomaan että en osaa tai en jaksa sitä arkea kauaa... Tottakai nytkin arki on välillä raskas ja tasasen puuduttava mutta mä en halua silti vaihtaa tätä arkea pois, paitsi siihen vielä raastavampaan isomman tallin arkeen. Mä pystyn sanomaan että," mä osaan ja pystyn tähän, mä tiedän paljon hevosista mutta osaan pyytää apua myös ammattilaisilta." Tämä on mielestäni suuri vahvuus, nimittäin avun pyytäminen. Hevospiireissä ei saisi olla näitä kaikkitietäviä jotka ei tarvitse apua, kyllä tarvitsee! Hevonen se on joka kärsii jos omistaja on itsekäs. Myöskään muista hevosihmisiä ei saisi lynkata maahan sillä, että sanoo ettei toinen pysty pitämään tallia, ei toinen osaa tai jaksa sitä tai mitä tahansa joka tuntuu pahalta. Mutta vastapainona myös ihmisten tulisi osata ottaa kritiikkiä vastaan omasta toiminnasta jotta voi oppia lisää.Kaikkien tulisi kokeilla kaikkea mikä tuntuu itsestä oikeelta, eihän se ole keneltäkään muulta pois, jos homma ei toimikkaan niin aina voi palata takaisin lähtöruutuun. 

Tehkää sitä mistä pidätte, tehdää sitä mitä rakastatte, älkää musertako muiden unelmia ja ottakaa kritiikki vastaan oppimisen kautta !