kenttä vs maasto

Oon välillä miettiny et kenttä ois tosi jees, varsinkin meidän tamman kanssa kun se opettelee vasta ratsun asioita. Tamma on vino, kuumeneva, eikä aina tajua pohkeen tarkotusta. Rupesin miettiin et jos saisin kentän, voisinko luopua maastoista ? No en vois ! Hyvät maastot on hevoselle paljon arvokkaammat kuin tylsä aidattu kenttä, kentässä on paljon hyviä puolia mutta mä löydän maastoista niitä paljon enemmän. Meillä on käytössä pelto jossa voi sään salliessa mennä kuin kentällä, jos kaipaa niitä aitoja ympärille. Kun meidän hevoset oli vuokratallilla jossa oli kenttä, sinne helposti jämähti ja se maastoon lähteminen oli jotenkin iso kynnys, se jännitti ja mieles pyöri kauhukuvia mitä sielä voi tapahtua. Sillon musta tuntu et Villekin oli tosi huonosti käyttäytyvä ja riehu maastossa, vaikka syy oli kuitenkin vain siinä että se oli innokas, kerrankin pääsi pois kentältä. Jos aina jää sinne kentälle pyöriin ympyrää, uskallan väittää että sitä omaa hevosta ei opi sielä tuntemaan, kentällä ajan mittaa hevosesta tulee laiska, haluton ja ne saattaa oppia hölmöjä tempauksia kyllästyessään, myös maastossa ne alkaa oleen tosi säikkyjä esim. ojasta lähtevälle linnulle. 

Mietin silloin kentällä että eihän maastossa edes voi tehdä samoja asioita kun kentällä, en koskaan halua paikkaan jossa ei olis kenttää. Tässä sitä ollaan,ei kenttää ja oon tosi tyytyväinen. Luotan mun hevosiin paljon enemmän, nää ei pelkää oikeestaan mitään, hirvi juoksee ohi tai lintu lentää ojasta eteen eli hevoset on rohkeempia ja fiksumpia käytökseltään. Huonot tavat on jäänyt pois, Ville oli kova hyppiin pystyyn ennen, täälä se ei oo hyppinyt eikä riehunut juuri muutenkaan. Maastossa pystytään mennä väistöjä joka askellajissa, mennä puomeja ja hyppiä esteitä. Risteyksissä voi ratsastaa kulman, ja mikä parasta ? Maastossa voi ajaa kärryillä, kentällä ei. Tässä muutamakin syy miksi en maastoja vaihtais kenttään enään, kenttä on hyvä plussa mut jos toinen pitää valita niin ehdottomasti maastot. Meillä on monipuoliset maastot, on metsäpolkuja, paljon nousuja sekä laskuja, todella jyrkkiä mäkiä, sammal päällysteisiä metsäautoteitä, pitkiä suoria ja monta kilometriä hiekkateitä. Ollaan asuttu yli vuosi tässä ja keretty katteleen vasta pieni osa näistä metsistä ja teistä. Meistä eteenpäin ei ole kuin muutama mökki , ehkä 4? eli ei juurikaan liikennettä ole, ja autot jotka tässä kulkee, tietää kyllä että täälä kaahaa myös hevoset. Tiellä onneks on vain 30 rajoitus ja sitä aika moni noudattaakin. Hevosta kohdatessa suurinosa pysähtyy vaikka koitan näyttää että voi ajaa ohitse. 

Outo ajatella kuinka paljon se maastoilu ennen jännitti ja nykyään opetellaan kaulanarulla menoa ja kuolaimettomia maastossa, riski on aina olemassa että jarruja ei olekkaan mutta jarrut löytyy jossainkohtaa kuitenkin. Niin paljon ollaan kiitolaukkaa vedetty et se vauhti ei mua pelota yhtään, enää en näe kauhukuvia mitä vaarallista vois tapahtua maastossa kun kaikkee voi sattua myös kentällä. Jos kokoajan miettis mitä voi sattua, ehkä se ratsastus ei olis se oma laji siinä vaiheessa.