Kaivattu vesisade ja suosukellusta
Ajattelin kirjotella tänne kun vihdoin sataa vettä ja voi hyvällä mielellä istua sisällä koneella. Mutta myös siksi että nyt olen valmis kirjottamaan tänne. Hevoset viihtyy laitumella tosi hyvin kaatosateessa kun ei ole ötököitä, en edes muista koska viimeksi täälä olis satanut, edes ukkoset ei ylettyneet meille asti. Vettä on tullut tien toisella puolella mutta kiertänyt aina meijät. Vihdoin sitä vettä tulee ihan kunnolla ja laidun saa taas elinvoimaa. Ilmat ollu niin kuumia, auringossa 39 astetta ? eli ei mitään järkeä lähteä ratsastamaan paarmojen armoille. Hevoset ollu muutenkin tosi kiukkusia ja levottomia, mutta samalla tosi väsyneitä kuumasta ilmasta ja ötököistä. Maastoon en ole halunnut mennä kun hiekkatiet pölisee niin paljon, metsässä ötökät on kimpussa ja pellot ihan halkeilee ja pölisee kuin aavikko. Hevosia on juoksuteltu sillontällöin ja eilen tamma ja Ville hyppäs 70cm esteitä liinassa, illalla kun oli viileämpää. Beni on liikkunut joka sunnuntai säästä huolimatta Neean toimesta ja välillä arkena Tiian toimesta. Toki on ollut päiviä kun Tutti ja Vilu on myös hetkellisesti ratsastettu mutta pääasiassa ne on lomailleet.
Ollaan palattu vanhaan aikaan ja itse viikaitteilla kaadettu heinät pellolta, jätetty kuivumaan ja haettu hevosille yöheiniksi kottareilla, se ei ole edes rankkaa vaikka niin kuvittelin, itseasiassa aika mukavaa ja ainakin tietää tasan mitä hevoset syö, ei pölise eikä ole säilöntäaineita. Me saadaan pelloilta 2 satoa heinää kun viikatteella kaataa, se ei mene ihan maan tasalta poikki, joten pelto ei pala. Monta peltoa oon huomannu että on aivan ruskeita kun koneella kaadettu heinä ja aurinko polttanut pellon.
Hevoset on Villen onnettomuuden jälkeen ollut joka ikinen yö sisällä, ja tulee olemaan niin kauan kun vihree kasvaa.! Ville ja Beni oli siis karannut tarhasta yöllä ja juosseet pitkin peltoja sekä metsässä. Matka kuitenkin päättyi Villen osalta metsän keskellä olevaan suohon, Beni oli varmaan juossut suosta ensin mutta päässyt omin voimin pois, Ville juossut samasta kohtaa jossa suon pinta oli jo pehmeämpi ja vajonnut samantien suohon. Tamma huuteli laitumella karvereiden perään aamulla ja Beni tuli juosten kotiin. Tästä tiesin että Ville on jumissa jossain tai jotain on sattunut koska se ei jää yksin mihinkään. Seurattiin jälkiä ja pyörittiin pitkin peltoja ja metsiä varmaan 30min ajan. Käveltiin yhtä metsäpoljua pitkin kokoajan Villeä huudellen, kauempaa kuului vaimea hirnahdus ja katseella etin tietenkin korkeaa hevosta ,kunnes Ansku huomas vain Villen pään joka näkyi suosta. Koko hevonen oli vajonnut suohon ja vain pää oli pinnalla suon reunalla. Samantien huomasin että Ville on todella väsynyt ja ollut sielä kauan, silmät meni kokoajan kiinni ja jättimäiset paarmat koitti kokoajan iskeä. Paikalle hälyytettiin palokunta ja eläinlääkäri, vaikein osuus oli neuvoa paikanpäälle, kunnes tajuttiin laittaa puhelimesta paikannus päälle ja Ansku lähti palomiehiä vastaan, itse jäin Villen vierelle. Aikaa kului 30 min ja kuului mönkijän ääni, palomiehiä saapui 8 kpl ja eläinlääkäri. Palomiehet kaivoi käsin ja lapiolla suoturvetta pois Villen ympäriltä ja koitti aika kauan saada liinaa sen mahan ympäri, ihme kyllä se onnistui jolloin liina lyötiin kiinni vinssiin ja etupäätä saatiin vähän suon reunalle mutta takapää ei juur liikkunut. Palomiehet laittoi toisen liinan takapolvien etupuolelle ja miesvoimin veti takaosaa kuivalle maalle.Keskellä suota oli varmaan 30 astetta lämmintä ja paarmoja oli satoja, muistan kuinka taju meinas kokoajan lähtee mutta kukaan ei luovuttanut. Pelastusoperaatiossa kesti vajaa 2h mutta Ville saatiin ylös, hieman poika säikähti kun pääsi jaloilleen mutta pysyi mulla narussa hyvin. Eläinlääkäri laittoi rauhoittavaa kipulääkettä jotta saan talutettua Villen talliin, vajaan kilometrin matkan. Tallissa V laitettiin nesteytykseen, 2 pussia sitä nesteytettiin ja sieraimesta letkun kautta 10 L vettä, myös uusi kipulääke suun kautta ja saatiin antibioottia 4 pv ajaksi, joka oli Villen hengitystie ja vatsan alueen tulehdukseen, sekä kipulääke pullo. Hengitys oli aika raskasta ja umpisuoli oli kääntynyt hieman vasemmalle, myös vasemmalla puolen vatsaa oli kaasua jonkinverran joka tarkoittaa ähkyn vaaraa. Lääkkeet annoin aamuin illoin ja takapolvea pestiin kun oli tullut 2 isompaa syvää vekkiä sekä ehkä 6 pienempää vekkiä palomiesten liinasta. Ähkyn oireita ei ilmennyt ja onneksi kaasu oli tullut itsekseen ulos ja hengitys oli normalisoitunut. Mikäli kaasu olisi jäänyt vatsaan, olisi klinikka kutsunut. Ville on todella luja hermoinen ja vahva luontoinen hevonen, eläinlääkärikin varotteli että saattaa tulla shokki, jolloin hevonen voi olla jopa vaarallinen kun iskee paniikki tapahtuneesta, tästä syystä tarkkailin Villeä pitkin päivää muttei mitään tullut, oma rauhallinen itsensä oli heti suosta noustessaan ja on edelleen. Moni hevonen kuulemma saa ison shokki reaktion ja siitä saattaa seurata pitkä kuntoutus. Se kuinka syvällä Ville oli, palomiehet ja ell veikkas että Ville on alku yöstä vajonnut suohon ja aina kun koittanut liikkua, on vajonnut syvemmälle. Itse löydettiin Ville vasta 11 aikaan seuraavana aamuna eli jonkun tovin se siellä on paarmojen armoilla ollut. Nyt Ville voi hyvin ja kaikki haavat parantunut!
Muistan kuinka shokissa olin itse, ainoa asia joka päällimmäisenä mielessä oli että Ville ei kuole sinne suohon. Tapahtuman jälkeen mä en saanut nukuttua vaikka kaikki oli jo hyvin ja Ville selvis. Mulla oli uniongelmia, niska kipua ja pää oli 4 päivää taukoamatta todella kipeä. Epäilen että se oli jonkin sortin peltotila joka tuli ulos kipuna. Onneks nyt on kaikki kunnossa hevosella ja mulla. En halua kokea tätä enään uudestaan ja toivon ettei nää pääse karkuteille, koska meidän ympärillä on ainakin tietoisesti 4 eri suota ja tää johon Ville upposi oli näistä pienin.
Kuten kuvistakin näkee, Ville on aivan normaali eikä pysyviä vammoja jäänyt suosukelluksesta.
Ville ei ole juuri koskaan oikeestaan pelännyt mitään, mutta esim erikoisemmilla esteillä se on ollu varuillaan ja esim vesiojien yli maastossa se ei mene, harvoin sen saa yli ilman että jalkautuu itse. Mutta nyt oon huomannut onnettomuuden jälkeen sen että esteitä se ei kyttää yhtään, se menee yli aivan kaikesta, sen luotto on kasvanut todella paljon ja se on entistä vahvempi hermonen ja miellyttämishaluisempi. Maastoon ei olla menty onnettomuuden jälkeen helteiden takia, mutta vahvasti epäilen että vesiojien yli en tuu Villeä saamaan edes itse jalkautumalla, veikkaan että se yhdistää sen upottavaan suohon. Tästä kerron lisää sitten kun sen aika joskus tulee, että kokeillaan kyseistä asiaa.
Villen paino 560kg oli huono siinä mielessä että tän kokoinen elukka oli tosi vaikea saada suosta ylös ja toki mitä painavampi niin vajoo nopeammin, mutta silti uskallan väittää että suuren lihasmassan ja hyvän kunnon takia Ville jakso sinnitellä koko yön ja aamupäivästä vielä itse auttaa pelastusoperaatiossa. Meidän tamma tai Beni olis luovuttanut aijemmin. Beni ehkä pelosta ja tamma vain siksi että ei kunto ja lihakset riitä. Isossa koossa on hyvät että huonot puolensa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)
Ollaan palattu vanhaan aikaan ja itse viikaitteilla kaadettu heinät pellolta, jätetty kuivumaan ja haettu hevosille yöheiniksi kottareilla, se ei ole edes rankkaa vaikka niin kuvittelin, itseasiassa aika mukavaa ja ainakin tietää tasan mitä hevoset syö, ei pölise eikä ole säilöntäaineita. Me saadaan pelloilta 2 satoa heinää kun viikatteella kaataa, se ei mene ihan maan tasalta poikki, joten pelto ei pala. Monta peltoa oon huomannu että on aivan ruskeita kun koneella kaadettu heinä ja aurinko polttanut pellon.
Hevoset on Villen onnettomuuden jälkeen ollut joka ikinen yö sisällä, ja tulee olemaan niin kauan kun vihree kasvaa.! Ville ja Beni oli siis karannut tarhasta yöllä ja juosseet pitkin peltoja sekä metsässä. Matka kuitenkin päättyi Villen osalta metsän keskellä olevaan suohon, Beni oli varmaan juossut suosta ensin mutta päässyt omin voimin pois, Ville juossut samasta kohtaa jossa suon pinta oli jo pehmeämpi ja vajonnut samantien suohon. Tamma huuteli laitumella karvereiden perään aamulla ja Beni tuli juosten kotiin. Tästä tiesin että Ville on jumissa jossain tai jotain on sattunut koska se ei jää yksin mihinkään. Seurattiin jälkiä ja pyörittiin pitkin peltoja ja metsiä varmaan 30min ajan. Käveltiin yhtä metsäpoljua pitkin kokoajan Villeä huudellen, kauempaa kuului vaimea hirnahdus ja katseella etin tietenkin korkeaa hevosta ,kunnes Ansku huomas vain Villen pään joka näkyi suosta. Koko hevonen oli vajonnut suohon ja vain pää oli pinnalla suon reunalla. Samantien huomasin että Ville on todella väsynyt ja ollut sielä kauan, silmät meni kokoajan kiinni ja jättimäiset paarmat koitti kokoajan iskeä. Paikalle hälyytettiin palokunta ja eläinlääkäri, vaikein osuus oli neuvoa paikanpäälle, kunnes tajuttiin laittaa puhelimesta paikannus päälle ja Ansku lähti palomiehiä vastaan, itse jäin Villen vierelle. Aikaa kului 30 min ja kuului mönkijän ääni, palomiehiä saapui 8 kpl ja eläinlääkäri. Palomiehet kaivoi käsin ja lapiolla suoturvetta pois Villen ympäriltä ja koitti aika kauan saada liinaa sen mahan ympäri, ihme kyllä se onnistui jolloin liina lyötiin kiinni vinssiin ja etupäätä saatiin vähän suon reunalle mutta takapää ei juur liikkunut. Palomiehet laittoi toisen liinan takapolvien etupuolelle ja miesvoimin veti takaosaa kuivalle maalle.Keskellä suota oli varmaan 30 astetta lämmintä ja paarmoja oli satoja, muistan kuinka taju meinas kokoajan lähtee mutta kukaan ei luovuttanut. Pelastusoperaatiossa kesti vajaa 2h mutta Ville saatiin ylös, hieman poika säikähti kun pääsi jaloilleen mutta pysyi mulla narussa hyvin. Eläinlääkäri laittoi rauhoittavaa kipulääkettä jotta saan talutettua Villen talliin, vajaan kilometrin matkan. Tallissa V laitettiin nesteytykseen, 2 pussia sitä nesteytettiin ja sieraimesta letkun kautta 10 L vettä, myös uusi kipulääke suun kautta ja saatiin antibioottia 4 pv ajaksi, joka oli Villen hengitystie ja vatsan alueen tulehdukseen, sekä kipulääke pullo. Hengitys oli aika raskasta ja umpisuoli oli kääntynyt hieman vasemmalle, myös vasemmalla puolen vatsaa oli kaasua jonkinverran joka tarkoittaa ähkyn vaaraa. Lääkkeet annoin aamuin illoin ja takapolvea pestiin kun oli tullut 2 isompaa syvää vekkiä sekä ehkä 6 pienempää vekkiä palomiesten liinasta. Ähkyn oireita ei ilmennyt ja onneksi kaasu oli tullut itsekseen ulos ja hengitys oli normalisoitunut. Mikäli kaasu olisi jäänyt vatsaan, olisi klinikka kutsunut. Ville on todella luja hermoinen ja vahva luontoinen hevonen, eläinlääkärikin varotteli että saattaa tulla shokki, jolloin hevonen voi olla jopa vaarallinen kun iskee paniikki tapahtuneesta, tästä syystä tarkkailin Villeä pitkin päivää muttei mitään tullut, oma rauhallinen itsensä oli heti suosta noustessaan ja on edelleen. Moni hevonen kuulemma saa ison shokki reaktion ja siitä saattaa seurata pitkä kuntoutus. Se kuinka syvällä Ville oli, palomiehet ja ell veikkas että Ville on alku yöstä vajonnut suohon ja aina kun koittanut liikkua, on vajonnut syvemmälle. Itse löydettiin Ville vasta 11 aikaan seuraavana aamuna eli jonkun tovin se siellä on paarmojen armoilla ollut. Nyt Ville voi hyvin ja kaikki haavat parantunut!
Muistan kuinka shokissa olin itse, ainoa asia joka päällimmäisenä mielessä oli että Ville ei kuole sinne suohon. Tapahtuman jälkeen mä en saanut nukuttua vaikka kaikki oli jo hyvin ja Ville selvis. Mulla oli uniongelmia, niska kipua ja pää oli 4 päivää taukoamatta todella kipeä. Epäilen että se oli jonkin sortin peltotila joka tuli ulos kipuna. Onneks nyt on kaikki kunnossa hevosella ja mulla. En halua kokea tätä enään uudestaan ja toivon ettei nää pääse karkuteille, koska meidän ympärillä on ainakin tietoisesti 4 eri suota ja tää johon Ville upposi oli näistä pienin.
Kuten kuvistakin näkee, Ville on aivan normaali eikä pysyviä vammoja jäänyt suosukelluksesta.
Ville ei ole juuri koskaan oikeestaan pelännyt mitään, mutta esim erikoisemmilla esteillä se on ollu varuillaan ja esim vesiojien yli maastossa se ei mene, harvoin sen saa yli ilman että jalkautuu itse. Mutta nyt oon huomannut onnettomuuden jälkeen sen että esteitä se ei kyttää yhtään, se menee yli aivan kaikesta, sen luotto on kasvanut todella paljon ja se on entistä vahvempi hermonen ja miellyttämishaluisempi. Maastoon ei olla menty onnettomuuden jälkeen helteiden takia, mutta vahvasti epäilen että vesiojien yli en tuu Villeä saamaan edes itse jalkautumalla, veikkaan että se yhdistää sen upottavaan suohon. Tästä kerron lisää sitten kun sen aika joskus tulee, että kokeillaan kyseistä asiaa.
Villen paino 560kg oli huono siinä mielessä että tän kokoinen elukka oli tosi vaikea saada suosta ylös ja toki mitä painavampi niin vajoo nopeammin, mutta silti uskallan väittää että suuren lihasmassan ja hyvän kunnon takia Ville jakso sinnitellä koko yön ja aamupäivästä vielä itse auttaa pelastusoperaatiossa. Meidän tamma tai Beni olis luovuttanut aijemmin. Beni ehkä pelosta ja tamma vain siksi että ei kunto ja lihakset riitä. Isossa koossa on hyvät että huonot puolensa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)
Kommentit
Lähetä kommentti